Mysore
Mysore-tunti on saanut nimensä intialaisesta Mysoren kaupungista, jossa astangajoogan mestari Sri K. Pattabhi Jois (1915-2009) opetti tällä erityisellä tavalla ja hänen oppilaansa jatkavat perinnettä. Tunnin kulku poikkeaa ohjatuista joogatunneista.
Mysore-tunneilla oppilaat harjoittelevat oman hengityksensä tahdissa, ja kukin oppilas tekee itselleen sopivan pituista harjoitusta. Oppilaat ottavat mysore-tunnilla enemmän vastuuta omasta harjoituksestaan ja voivat tehdä eri päivinä eri pituisen harjoituksen oman jaksamisensa mukaan. Tekemällä välillä täyttä ja välillä lyhyempää harjoitusta oppilas voi etsiä tasapainoa joogaharjoittelun ja muun jaksamisen välille. Näin erityisesti silloin, kun hän harjoittelee säännöllisesti 5-6 kertaa viikossa.
Mysore-harjoituksessa ohjaajan tehtävänä on avustaa fyysisesti koskettamalla ja sanallisesti neuvomalla. Joskus avustus on kevyt ja sen tarkoituksena on auttaa oppilasta huomaamaan, mihin suuntaan asennon pitäisi mennä. Joskus avustus voi olla tuntuvampi: tarkoituksena on auttaa oppilasta taipumaan tai kiertymään pidemmälle, kuin mihin hän omin avuin pystyisi. Ohjaajan tehtävänä on myös viedä oppilaan harjoitusta eteenpäin antamalla tälle uusi asana, kun oppilas on siihen valmis. Ohjaajalta voi kysyä neuvoa asanoista ja harjoittelusta.
Avustusten määrä vaihtelee ja riippuu sekä tunnilla olevien oppilaiden lukumäärästä että oppilaasta itsestään. Jos oppilaan harjoitus on sujuva ja hän pystyy tekemään asanat itse, häntä ei yleensä avusteta, vaan hänen annetaan keskittyä rauhassa omaan harjoitukseensa. Hyvä harjoitus ei kaipaa lisäystä. Jos kuitenkin tarvitset avustusta jossakin asanassa, mutta ohjaaja ei heti pääse avustamaan, jää odottamaan ja tarvittaessa pyydä apua ohjaajalta.
Mysore-tunnin aloitus on liukuva: Joogasaliin pääsee sisään noin viisitoista minuuttia ennen varsinaisen tunnin alkua. Harjoituksen voi aloittaa heti. Alkumantra lausutaan yhdessä varsinaisen tunnin alkaessa. Tunnille voi tulla myös myöhemmin, jolloin oppilas lausuu alkumantran itsekseen harjoituksensa aluksi.
Mysore-tunnilla loppuliikkeet tehdään eri osassa salia kuin muu harjoitus. Tämän tarkoituksena on pitää harjoituksen aikana syntyvä voimakas energia erillään loppuliikkeiden matalammasta ja rauhallisemmasta energiasta. Molempia energiatasoja tarvitaan: voimakas energia antaa lisävoimaa harjoitukselle ja matala, rauhallinen energia tyynnyttää ja rentouttaa harjoituksen lopuksi. Loppuliikealue on salin takaosassa.
Mysore-harjoituksen ydin on harjoittelu oman hengityksen tahdissa
itseään kuunnellen ja samalla muiden ihmisten läsnäolo ja
yhdessätekemisen energia aistien. Kokemus on ainutlaatuinen.
